Ihan vähän vielä, sitten =)
Jonka jälkeen....
Voi kyllä olla, että soitan Up Is Downia ennen vähän klassista, kun tota POC:ta on tullut soitettua aika monta biisiä peräkkäin.. (:
black unicorn
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
lauantai 11. helmikuuta 2012
Morning.
Viime yönä nukuin ihmeellisen hyvin. Kertaakaan ei ollut kylmä, ei kuuma, vaan sopiva.
Heräsin vasta, kun uneni loppui. Enkä taida tällä kertaa muistaa, mitä unta näin, mikä on erittäin harvinaista kohdallani. Mutta vielä harvinaisempaa oli, etteivät hartiani ja niskat olleet ollenkaan kipeät, eivätkä ne naksuneet, vaikka kovasti kääntelin päätäni.
Se vain jäi vaivaamaan, etten todella nähnyt mitään unta. Näen aina unta, ja muistankin sen vielä, mutta ei viime yönä. Ehkä näen unta vain jos nukun huonosti...
Mutta pää on ollut tässä räjähtämispisteessä muutaman päivän, niin paljon se särkee.
Tulipa pöljä postaus tällä kertaa. Minkäs teet, tuleehan niitä...
black unicorn
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Suoraan sanoen.
People cry not because they're weak.
It's because they've been strong for too long.
Elämä menee taas jälleen päin helvettiä.
Mulla menikin ihmeen hyvin tässä jonkin aikaa. No, mikään hyvä ei kestä kauan.
Kaikki patoutuu sisälleni, ja niiden pitäisi antaa purskahtaa ulos. Mutta minähän en anna niin tapahtua.
Pidän sen kaiken visusti sisälläni, ettei kukaan vaan huomaa. Olen kuitenkin huomannut, että välillä lipsahdan tästä päätöksestäni. Välillä en vain pysty estämään sitä.
Ilmeisesti täytyy olla erittäin kova ja vahva sekä sisältä että ulkoa. Muuten on vaikea pärjätä elämässä. Kun jotain jatkuu pidemmän aikaa, sietokyky sitä kohtaan näyttää heikkenevän. Olen ahdistunut, voin pahoin ja pelkään. Kyllä mä pärjään.
Mikään ei saa minua hyvälle tuulelle. Mikään ei kiinnosta. Tarjottiin jopa jäätelöä, ei, ei tee mieli vaikka normaalisti koko paketti olisi jo loppu.
Mikään ei tunnu enää motivoivan minua. Luulin että harrastukseni auttaisivat, mutta ei niinkään.
Ehkä ne juuri ja juuri helpottavat oloa, mutta vain vähäksi aikaa.
Kasvoni särkevät ja kutiavat yhtä aikaa, sillä niiden pitäisi itkeä. Ja haluaisinkin, mutta en itke.
Sillä se ei auta, ei ole ennenkään auttanut, miksi siis nyt?
Voisin mennä kävelemään ulos pakkaseen. Pelkään vain, että joku näkee ja kysyy. Enkä tiedä mitä vastata. Tahtoisin turruttaa kasvoni ja kehoni, ja sitä kautta mieleni ja ajatukseni.
Niin paljon olen yrittänyt pitää itseäni koossa, ettei se enää toimi. Lyhistyn. Vajoan alas.
Minkäs teet.
Kyllä mä pärjään.
Ja tätä huonoa, sekavaa tekstiä valaistakseni: En halua tällä kirjoituksella saada minkäänlaista sääliä tai lohdutusta. Haluan vain yrittää purkaa tämän jonnekin.
black unicorn
perjantai 27. tammikuuta 2012
Can dreams come true?
Olen viime aikoina nähnyt paljon erilaisia unia. Niissä ei yleensä ole päätä eikä häntää, ja ne liittyvät useimmiten kavereihini, harrastuksiini, kouluun ja muihin elämääni kuuluviin asioihin.
En viitsi tänne kirjoittaa yhtäkään niistä, sillä en osaa kertoa niitä kirjoittamalla. Niin sekavia ne ovat.
Yleensä muistan unesta vähän heti herättyäni, mutta suurin osa siitä tulee mieleen päivällä. Jos minulla olisi aikaa, kirjoittaisin uneni paperille (vaikka ne olisivatkin vain sotkuista asiaa utuisen väsyneestä mielestä).
''Muistan mitä kirjoitin. Se minkä tulen rikkomaan, tulee aina ikuisesti olemaan mielessäni. Voisin kyllä sulloa kaiken laatikoihin, teipata kannen kiinni ja kätkeä mieleni perukoille. Siellä se kuitenkin aina lymyäisi, odottaen sitä oikeaa hetkeä jolloin en ole vahvimmillani, jolloin en pysty taistelemaan vastaan.''
''Rypistynyt paperi täytyy oikoa hitaasti ja varoen, sillä jos se menee rikki, ei sitä saa korjattua.
Ainakaan helpolla.
En uskaltanut huutaa, en kuiskata. En uskaltanut edes kirjoittaa sitä. Halusin niin kovasti varjella sen merkitystä. Ilman, että suljin silmäni, en muistanut sen tarkoitusta.''
Enkä ymmärrä miksi kerroin tuon menneessä aikamuodossa.
Pidän talvesta. Rakastan sitä. Kylmyys turruttaa, ja sataa lunta. On sanoinkuvailemattoman kaunista, ja jäisellä pellolla tai lumisessa metsässä aika pysähtyy. En oikein osaa kuvailla, miten paljon pidän siitä, kun katseeni seisahtuu ikkunaan (jota myös jäätymiseksi kutsutaan), jonka toisella puolella erilaiset hiutaleet leijalevat kohti kylmää maata. Lopulta ne eivät enää erotu, vaan häviävät kaltaistensa sekaan alas maan tasolle. Siltikin ne ovat yksilöitä.
Lopulta ne eivät enää erotu, vaan häviävät kaltaistensa sekaan alas maan tasolle.
Näin näkyy käyvän ihmisillekin. Ei pitäisi olla toisen kaltainen. Pitäisi olla yksilö.
Pitäisi olla yksilö.
En viitsi tänne kirjoittaa yhtäkään niistä, sillä en osaa kertoa niitä kirjoittamalla. Niin sekavia ne ovat.
Yleensä muistan unesta vähän heti herättyäni, mutta suurin osa siitä tulee mieleen päivällä. Jos minulla olisi aikaa, kirjoittaisin uneni paperille (vaikka ne olisivatkin vain sotkuista asiaa utuisen väsyneestä mielestä).
''Muistan mitä kirjoitin. Se minkä tulen rikkomaan, tulee aina ikuisesti olemaan mielessäni. Voisin kyllä sulloa kaiken laatikoihin, teipata kannen kiinni ja kätkeä mieleni perukoille. Siellä se kuitenkin aina lymyäisi, odottaen sitä oikeaa hetkeä jolloin en ole vahvimmillani, jolloin en pysty taistelemaan vastaan.''
''Rypistynyt paperi täytyy oikoa hitaasti ja varoen, sillä jos se menee rikki, ei sitä saa korjattua.
Ainakaan helpolla.
En uskaltanut huutaa, en kuiskata. En uskaltanut edes kirjoittaa sitä. Halusin niin kovasti varjella sen merkitystä. Ilman, että suljin silmäni, en muistanut sen tarkoitusta.''
Enkä ymmärrä miksi kerroin tuon menneessä aikamuodossa.
Pidän talvesta. Rakastan sitä. Kylmyys turruttaa, ja sataa lunta. On sanoinkuvailemattoman kaunista, ja jäisellä pellolla tai lumisessa metsässä aika pysähtyy. En oikein osaa kuvailla, miten paljon pidän siitä, kun katseeni seisahtuu ikkunaan (jota myös jäätymiseksi kutsutaan), jonka toisella puolella erilaiset hiutaleet leijalevat kohti kylmää maata. Lopulta ne eivät enää erotu, vaan häviävät kaltaistensa sekaan alas maan tasolle. Siltikin ne ovat yksilöitä.
Lopulta ne eivät enää erotu, vaan häviävät kaltaistensa sekaan alas maan tasolle.
Näin näkyy käyvän ihmisillekin. Ei pitäisi olla toisen kaltainen. Pitäisi olla yksilö.
Pitäisi olla yksilö.
black unicorn
perjantai 20. tammikuuta 2012
Turhuuskysymyksiä 2011-2012 :D
YSTÄVÄT
Yhteisesti, mikä heissä on parasta? - Emt niiden kanssa on hauskaa.
3 Ärsyttävintä asiaa heissä? - mmm... Ne ei oikeen jaksa kuunnella asioita joista haluaisin puhua, ja myös keskeyttävät välillä... kolmatta en keksi
Kuka on heistä paras? - En vertaile
Rauhallisin kaveriporukastanne? - Minä ja Riikka varmaan
Villein? - Miisa, Lotta, Pauski... Välil Jennikin
Hauskin? - Miisa ja Jenni
Kenelle on helpoin puhua? - jaa'a
Kuka on paras koulussa? - En minä tiedä?
Viimeiseksi: Voitko luottaa heihin? - luulen niin
KOULU
Lempiaine? - Englanti, äidinkieli... musiikki on joskus kivaa koulussa
Inhokkiaine? - Kemia, fysiikka, matikka, maantieto, biologia.
Paras numero viime vuonna? - 10
Huonoin?- 7
Kuka on paras....
Matikassa? - Varmaan Riikka, Amanda, Nea tai Heidi, luulisin
Biologiassa? - Nea
Historiassa? - Nea, Amanda ja Heidi
Uskonnossa - Nea, Amanda ja Heidi?
Englannissa? - Amanda
Äidinkielessä? - Pauliina, Amanda, Heidi
Ruotsissa? - jaa'a :D
Liikunnassa? - Jenni tai Miisa varmaan :D
Kemiassa? - Joku pojista varmaan tai Riikka ja Pauliina
Musiikissa...
Laulamaan? - Milla L. ja Miisa
Soittamaan kitaraa? - Jenni
Soittamaan pianoa? - Amanda
Soittamaan rumpuja? - Sami
Soittamaan bassoa? - Riikka
HARRASTUKSET
No mitä harrastat? - Kilpacheerleadingia, Ratsastusta, hevosten kanssa touhuamista ja pianon soittoa
Kuinka kauan olet harrastanut niitä? - Kilpacheerleadingia 2 vuotta, ratsastusta melkein 7 vuotta, pianon soittoa 6½ vuotta
Mikä näistä on mieluisin? - Kaikki on aivan loistavia, vaikka ainut missä menee tällä hetkellä hyvin on ratsastus.
Missä olet paras? Enpä tiedä :D
Oletko kilpaillut harrastuksiesi parissa? Missä? - Kilpacheerleadingissa sm-karsintakisoissa ja sm-kisoissa, ratsastuksessa en ole muuta kuin leirikisoissa ja en osaa sanoa, voiko pianon soitossa kilpailla.
black unicorn
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)