On taas hieman aikaa kulunut siitä, kun viimeksi kirjoitin. Voi on mulla ollut aikaa kirjoitella, mutten saa aikaiseksi. Nykyään, kun mulla on kokoajan kiire, niin mulla olisi sata muutakin asiaa tehtävänä.
Mutta kun on menossa päivä täynnä tyhjää - kuten nyt - en saa mitään aikaiseksi.
On mukavaa turvautua ajatukseen, että voit luottaa ihmisiin ja kertoa mitä haluat, olla oma itsesi.
Asia muuttuu vähemmän mukavemmaksi, kun olet olettanut väärin. Katsellaan arvioiden, päästä varpaisiin, suoraan päin. Tai hypätään juttuun mukaan ja heti kun silmä välttää, ollaan ihmettelemässä että mitäs helvettiä. Onneksi olen niin tottunut, etten ole enää edes varautunut asian suhteen. Olen tilanteessa kuin tilanteessa mahdollisimman oma itseni, kuin herjaten, että jos ei kelpaa niin omapahan on menetyksensä. En välitä, vaikka välillä se on turhauttavaa.
Kevätkin on harvinaisen kaunista aikaa, ja jos tarkkaan katsoo niin myös kaupungissakin.
Ja tulihan se takatalvikin sieltä. Onhan talvi aikansa aika hienoa, mutta siitäkin tulee kyllä mitta täyteen. Ensin on niin haltioissaan kun lumet sulavat, lintujen laulu voimistuu ja voi satunnaisesti herätä auringonpaisteeseen silmillä. Sitten takatalvi jyrää kaiken alleen, tulee paskakelit, ärtymys ja kyllästys ovat huipussaan ja rapa roiskuu joka ilman suuntaan. Kun kevät vihdoin tulee oikeasti, on se niin kaunis ilmestys, että antaa anteeksi ennen kuin se ehtii pyytää.
black unicorn
